Aloe Veran terapeuttiset ominaisuudet on tunnustettu kautta historian. Nykytutkimukset ovat dokumentoineet sen tehokkuuden erilaisissa terveysongelmissa, kuten niveltulehduksessa, korkeassa kolesterolipitoisuudessa, interstitiaalisessa kystiitissä/virtsarakon kipuoireyhtymässä, ei-bakteeriperäisessä eturauhastulehduksessa, kroonisessa lantion alueen kivussa, säteilyn aiheuttamissa palovammoissa, sydänsairauksissa, diabeteksessa ja immuunijärjestelmän häiriöissä. Erityisesti diabeetikkoja kehotetaan tarkkailemaan tarkoin verensokeritasojaan, kun he käyttävät Aloe Veran tiivistettyjä muotoja, koska se voi vähentää merkittävästi insuliinin tarvetta.

Aloe Veran lääketieteellistä käyttöä on tuettu lääketieteellisessä kirjallisuudessa jo yli viiden vuosikymmenen ajan, ja sen hyödyt on dokumentoitu jo aiemmin kasvitieteellisissä ja luonnonlääketieteellisissä kirjoituksissa. Tieteelliset tutkimukset vahvistavat Aloe Verassa olevien yhdisteiden antibakteeriset ja sienilääkkeelliset ominaisuudet. Lukuisat tutkimukset ja tapausraportit tukevat myös sen käyttöä säde- ja staasihaavojen hoidossa ihmisillä sekä palovammojen ja paleltumavammojen hoidossa eläinmalleissa. Aloe Veran nykyaikainen kliininen käyttö alkoi 1930-luvulla sen jälkeen, kun raportoitiin sen tehosta röntgen- ja radiumpalovammojen parantamisessa.

Alkuperäisamerikkalaiset pitivät Aloe Veraa "palovammakasvina", "lääkekasvina" ja "mysteerikasvina", ja sen lääkinnällisiä sovelluksia arvostettiin suuresti. Historiallisten tietojen mukaan Aristoteles kannatti Aleksanteri Suurta valloittamaan Sokotran, jotta hän saisi sieltä Aloe Veraa sotilaiden haavojen hoitoon. Muinaiset lääketieteen harjoittajat määräsivät sitä monenlaisiin sairauksiin. Sumerilaiset savitaulut noin vuodelta 1750 eaa. ja aiemmat kuvaukset vuodelta 4000 eaa. kertovat sen lääketieteellisestä käytöstä. Egyptiläiset kunnioittivat sitä "kuolemattomuuden kasvina", ja jo 1500 eaa. papyrus Ebersissä esiteltiin Aloe Veraan perustuvia hoitoja erilaisiin vaivoihin. Sen käyttö levisi Persian valtakuntaan vuoteen 600 eaa. mennessä, ja se vaikutti lääketieteellisiin käytäntöihin kaikkialla arabimaailmassa ja Intiassa.

 Lisätietoja Aloe Vera - Kasvi

Aloe Vera, joka tunnetaan tieteellisesti nimellä *Aloe barbadensis miller*, on mehikasvien laji, joka kuuluu *Aloe*-sukuun. Sitä kasvaa runsaasti trooppisissa, semitrooppisissa ja kuivissa ilmastoissa ympäri maailmaa. Tunnusomaista sille ovat sen paksut, lihaisat lehdet, jotka sisältävät kirkasta geeliä, ja juuri tämä geeli yhdistetään yleisimmin kasvin parantaviin ominaisuuksiin. Aloe Vera -kasvin lehtiä reunustavat pienet hampaat, ja ne voivat kasvaa jopa 12-19 tuuman pituisiksi. Itse kasvi kestää kuivuutta, minkä vuoksi se on suosittu valinta sekä lääke- että maataloustarkoituksiin.

Aloe Vera -geelin terapeuttiset hyödyt johtuvat sen runsaasta vitamiinien, kivennäisaineiden, aminohappojen ja antioksidanttien koostumuksesta. Se sisältää välttämättömiä vitamiineja, kuten A-vitamiinia (beetakaroteenia), C- ja E-vitamiinia, jotka ovat antioksidantteja. Siinä on myös B12-vitamiinia, foolihappoa ja koliinia. Aloe Verassa olevia kivennäisaineita ovat kalsium, kromi, kupari, seleeni, magnesium, mangaani, kalium, natrium ja sinkki. Nämä yhdisteet vaikuttavat osaltaan kasvin tulehdusta ehkäiseviin, antibakteerisiin ja antiviraalisiin ominaisuuksiin, minkä vuoksi se on tehokas haavojen paranemisessa ja erilaisten ihosairauksien hoidossa.

Aloe Veran lehtien sisältämä kirkas geeli uutetaan eri käyttötarkoituksiin, kuten ihonhoitotuotteisiin, ravintolisiin ja rohdosvalmisteisiin. Geeli sisältää yli 75 mahdollisesti aktiivista ainesosaa, kuten vitamiineja, entsyymejä, mineraaleja, sokereita, ligniiniä, saponiineja, salisyylihappoja ja aminohappoja. Näistä Aloe Vera -geelin polysakkaridien on todettu olevan avainasemassa sen kosteuttavien, parantavien ja tulehdusta ehkäisevien vaikutusten kannalta. Lisäksi akemannaani, joka on merkittävä polysakkaridi, tukee immuunijärjestelmän toimintaa ja sillä on antiviraalisia ominaisuuksia.

Tieteellisesti katsoen mekanismi, jonka avulla Aloe Vera hyödyttää ihoa ja parantaa palovammoja, liittyy sen kykyyn lisätä kollageenisynteesiä ja ihon uudistumista. Sen käyttö palovammoihin ei ainoastaan lyhennä paranemisaikaa vaan myös minimoi arpia parantamalla ihon kimmoisuutta ja eheyttä. Tämä regeneratiivinen kyky ulottuu myös paleltumien, psoriasiksen ja huuliherpeksen hoitoon, mikä osoittaa kasvin monipuolisen terapeuttisen potentiaalin.

Paikallisen käytön lisäksi Aloe Veraa nautitaan myös eri muodoissa, kuten mehuna, jonka ruoansulatusta edistäviä, myrkkyjä poistavia ja immuunijärjestelmää vahvistavia ominaisuuksia mainostetaan. Aloe Veran nauttiminen suun kautta vaatii kuitenkin varovaisuutta mahdollisten sivuvaikutusten, kuten ruoansulatuskanavan epämukavuuden ja mahdollisten lääkkeiden kanssa ilmenevien yhteisvaikutusten vuoksi. Aloe Veran tehokkuus sekä paikallisesti että suun kautta korostaa sen merkitystä perinteisessä ja nykyaikaisessa lääketieteessä luonnollisena, täydentävänä hoitovaihtoehtona monenlaisiin sairauksiin.