Aloe Vera on kautta historian tunnettu parantavista ominaisuuksistaan. Nykyajan tutkimukset ovat osoittaneet sen tehoa erilaisissa terveysongelmissa, kuten nivelreumassa, korkeassa kolesterolissa, virtsarakon kipuoireyhtymässä, ei-bakteerisessa eturauhastulehduksessa, kroonisessa lantionkivussa, säteilypolttovammoissa, sydänsairauksissa, diabeteksessa ja immuunijärjestelmän häiriöissä. Erityisesti diabeetikoita kehotetaan seuraamaan verensokeriaan tarkasti käyttäessään Aloe Veran väkeviä muotoja, koska se voi merkittävästi vähentää insuliinin tarvetta.

Aloe veran lääketieteellistä käyttöä on tuettu lääketieteellisessä kirjallisuudessa yli viiden vuosikymmenen ajan, ja sen hyödyt on dokumentoitu jo aikaisemmin kasvitieteellisissä ja luonnonparannuskirjoituksissa. Tieteellinen tutkimus vahvistaa aloe verassa olevien yhdisteiden antibakteeriset ja sienilääkkeelliset ominaisuudet. Lukuisat tutkimukset ja tapausselostukset tukevat myös sen käyttöä sädehoidon ja laskimoperäisten haavojen hoidossa ihmisillä sekä palovammojen ja paleltumien hoidossa eläinmalleissa. Aloe veran nykyaikainen kliininen käyttö alkoi 1930-luvulla, sen jälkeen kun sen tehosta röntgen- ja radiumpalovammojen hoidossa raportoitiin.

Alkuperäiskansojen keskuudessa aloe veraa pidettiin ”palokasvina”, ”lääkekasvina” ja ”salaperäisenä kasvina”, ja sen lääkinnällisiä käyttötarkoituksia arvostettiin suuresti. Historialliset lähteet osoittavat, että Aristoteles kehotti Aleksanteri Suurta valloittamaan Sokotran saadakseen aloe veraa sotilaiden haavojen hoitoon. Muinaiset lääkintähenkilöt määräsivät sitä monenlaisten vaivojen hoitoon. Sumerilaiset savitaulut noin vuodelta 1750 eaa. ja sitä vanhemmat kuvat, jotka ulottuvat vuoteen 4000 eaa., kuvaavat sen lääketieteellistä käyttöä. Egyptiläiset kunnioittivat sitä ”kuolemattomuuden kasvina”, ja vuoteen 1500 eaa. mennessä Papyrus Ebersissä kuvattiin aloe veraan perustuvia hoitoja erilaisiin sairauksiin. Sen käyttö levisi Persian valtakuntaan vuoteen 600 eaa. mennessä, vaikuttaen lääketieteellisiin käytäntöihin arabimaissa ja Intiassa.

Lisää tietoa aloe verasta – Kasvi

Aloe Vera, tieteelliseltä nimeltään *Aloe barbadensis miller*, on mehikasvien heimoon kuuluva kasvilaji. Se kasvaa runsaasti trooppisissa, puolikostea- ja kuivissa ilmastoissa ympäri maailmaa. Kasvin paksuista, lihavista lehdistä löytyy kirkasta geeliä, joka liitetään yleisimmin kasvin parantaviin ominaisuuksiin. Aloe Veran lehdet ovat reunustettu pienillä hampailla ja voivat kasvaa 30–48 senttimetrin pituisiksi. Kasvi itsessään kestää kuivuutta, mikä tekee siitä suositun valinnan sekä lääkinnällisiin että maataloudellisiin tarkoituksiin.

Aloe Veran geelin terapeuttiset hyödyt johtuvat sen runsaasta vitamiinien, kivennäisaineiden, aminohappojen ja antioksidanttien koostumuksesta. Se sisältää välttämättömiä vitamiineja, kuten A-vitamiinia (beetakaroteeni), C- ja E-vitamiineja, jotka toimivat antioksidantteina. Lisäksi siinä on B12-vitamiinia, foolihappoa ja koliinia. Aloe Verassa esiintyviä kivennäisaineita ovat kalsium, kromi, kupari, seleeni, magnesium, mangaani, kalium, natrium ja sinkki. Nämä yhdisteet edistävät kasvin tulehdusta ehkäiseviä, bakteereja torjuvia ja viruksia vastaan taistelevia ominaisuuksia, tehden siitä tehokkaan haavojen paranemisessa ja erilaisten iho-ongelmien hoidossa.

Aloe Veran lehtien sisällä oleva kirkas geeli kerätään moniin käyttötarkoituksiin, kuten ihonhoitotuotteisiin, ravintolisiin ja yrttilääkkeisiin. Tämä geeli sisältää yli 75 mahdollisesti vaikuttavaa ainesosaa, kuten vitamiineja, entsyymejä, kivennäisaineita, sokereita, ligniiniä, saippuamaisia aineita, salisyylihappoja ja aminohappoja. Näistä polysakkaridit Aloe Veran geelissä on tunnistettu keskeisiksi sen kosteuttavissa, parantavissa ja tulehdusta lievittävissä vaikutuksissa. Lisäksi acemannan, merkittävä polysakkaridi, tukee immuunijärjestelmän toimintaa ja omaa viruksia torjuvia ominaisuuksia.

Tieteellisesti Aloe Veran iholle ja palovammojen hoitoon tuomat hyödyt perustuvat sen kykyyn tehostaa kollageenin muodostumista ja ihon uusiutumista. Sen käyttö palovammoihin ei ainoastaan lyhennä paranemisaikaa, vaan myös vähentää arpia parantamalla ihon kimmoisuutta ja eheyttä. Tämä uudistava vaikutus ulottuu myös paleltumien, psoriasiksen ja huuliherpeksen hoitoon, mikä osoittaa kasvin monipuolisen lääkinnällisen potentiaalin.

Paikallisen käytön lisäksi Aloe Veraa nautitaan myös eri muodoissa, kuten mehuna, jota mainostetaan ruoansulatusta edistävänä, puhdistavana ja vastustuskykyä vahvistavana. Suun kautta otettaessa Aloe Veran käyttö vaatii kuitenkin varovaisuutta mahdollisten sivuvaikutusten, kuten vatsavaivojen, ja lääkkeiden yhteisvaikutusten vuoksi. Aloe Veran teho sekä paikallisesti että suun kautta korostaa sen merkitystä perinteisessä ja nykyaikaisessa lääketieteessä luonnollisena, täydentävänä hoitovaihtoehtona monenlaisiin vaivoihin.